21.10.2017

Päivän kostyymi

Minulla oli mielikuva ylipolvensaappaiden kanssa pitkästä neuleesta, ja sehän pomppasi silmiini  kuljettuani Bik Bokin ohi eräänä päivänä. Neule on tosin villasekoitetta, jossa on akryyliä (vältän sitä neuleissa viimeiseen asti), mutta on siinä villaakin. Joten menkööt nyt sitten. Koska muuten tämä neulemekko on juuri sitä, mitä kaipasinkin, niin akryyli saa nyt anteeksi minulta, tämän kerran. Huomiona se, että sukkahousuina on taas 200 denierin mustat sukkahousut, niin olo ei ole lainkaan alaston.







Neulemekko Bik Bok
Sukkahousut H&M
Saapikkaat Högl
















19.10.2017

Lohtusanat

Ystäväni soitti minulle nähtyään Vain Elämää, Juha Tapion päivän. Sanni oli esittänyt Juha Tapion biisin "Kelpaat kelle vaan". Minulle kyseinen biisi on ollut tuntematon, ja nyt ystäväni kehoituksesta kuunneltuani Sannin version, olen aivan myyty. Upea biisi, kauniit sanat. Ja nimenomaan Sannin versiona, koska olen Sanni fani <3. (Olet sinäkin Juha ihana).
 Ystäväni pointti oli kuitenkin siinä, että häntä on harmittanut, että kun minulla meni erosuruissani elämä ihan päin h****ttiä, niin hän ei osannut sanoa minulle mielestään oikeita sanoja. Nyt hän pyysi minua kuuntelemaan sanat tarkasti, ja kertoi, että olisi halunnut sanoa minulle silloin juuri näin:





                                                  Hetken vielä tämä puoli maailmaa
                                                  Hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
                                                  Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin
                                                  Parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin.

                                                  Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
                                                  Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
                                                  Mut joku aamu mä tiedän sen
                                                  Sä heräät huomaamaan
                                                  Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.






 Niin, eniten minulle silloin pahimmissa tuskissani riitti kuitenkin se, että häneltä tuli viesti: "Kuinka Reetta voit, sano jos voin auttaa jotenkin, edes olkapäätäni, johon itkeä". Se merkitsi minulle todella paljon, kuten monen muunkin tuki. Sain lukuisia viestejä ja puheluita, ja pelkästään jo täältä blogin lukijoilta niin mahtavaa tukea, ettei sitä voi edes käsittää.  Mutta nyt lukiessani näitä biisin sanoja, kuulen ystäväni äänen niissä, ja olen samaa mieltä. Selvisin ja kelpaan kelle vaan.











Nämä kuvat ovat tuolta ajalta Instagramista.




Tuo aika oli ihan hemmetin vaikeata ja raskasta, sydän täynnä surua ja ahdistusta.
Välillä luulin, etten koskaan tule selviämään, etten koskaan enää tunne mitään iloa
tai rakkautta. Ettei minulle koskaan tapahdu mitään hyvää. Epätoivo oli valtava, suru
oli ylitsepääsemätön. Matto oli vedetty jalkojen alta. Mutta niin se vain elämä kantaa, 
eteenpäin ja ylöspäin.









17.10.2017

Instagram viikko

Viime viikko oli ihana viikko. Sopivasti taas töitä ja vapaata. Ystäväni saivat minut juilutettua loppuviikolla risteilylle, iskelmäristeilylle. Ensinnäkin, en tykkää risteillä, toisekseen enkä ainakaan iskelmästä!!! Mutta olipa meillä hauskaa! Ihan hervottoman hauskaa, ei se siis katso aikaa eikä paikkaa, kun ystävät pääsevät vauhtiin. Sitä naurun määrää! Kuvia sieltä risteilyltä ei tullut kyllä yhtäkään, no yksi. Mutta se on vain Instagramissa, tänne blogiin en sitä tuonut, kun siinä on ystäväni, enkä tuo heitä tänne näytille. Vaikka pitäisi, kauniita ovat kaikki, kuin karamellit.





Töiden jälkeistä kotoilua.






Ikkunanäkymää, rakastan tätä maisemaa.






Lounassalde.






Risteily ;)






Ystävän luona kylässä.






Kotipizzan lankkupizza. Parasta!













14.10.2017

Levain

Helsingin Punavuoreen avautui keväällä aivan ihana leipomo-ravintola Levain. Siitä tuli heti suosikki lounaspaikkani. Mukaan kotiinviemisiksi olen ostanut myös törkeän hyviä leipiä ja leivonnaisia, suosikki leivos on mielestäni ehdottomasti "pasteis de nata". Kerran söin ne jo matkalla kotiin, ei ehtinyt ruokapöytään asti. Suosittelen lämpimästi lounasravintolaksi, sekä ostamaan kotiin tuoretta leipää. Olipa tämä valittu uusimman Glorian ruoka&viini lehden vuoden 2017 parhaaksi leipomoksikin. Eikä ihme. Muutama päivä sitten olin ystäväni, sekä hänen bebensä kanssa Levainissa lounaalla. Bebe on kyllä vielä nestemäisellä ruokavaliolla. Mutta me nautimme maukkaasta lounaasta, sekä toistemme seurasta. Liian kauan oli taas kulunut, kun olimme nähneet toisiamme. Vaikka asumme vain kivenheiton päässä toisistamme.





Minä söin munasämpylän, joka oli täydellisen mehevä. Ystäväni söi maukkaan salaatin.









Tässä nämä herkkuleivonnaiset.

























11.10.2017

Chanel, voihan Muru!

Onni potkaisi minua oikein kunnolla, kun osallistuin Muru Rent:n facebook sivuilla arvontaan, ja voitin vapaavalintaisen luksus laukun käyttööni muutamaksi viikoksi. Valitsin Chanelin pienen klassikkolaukun, josta olen aina haaveillut. Noudin sen tänään, ja ole aivan haltioissani. Tätä tulee nyt sitten käytettyä ja kuvattua oikein kunnolla, nukunkin varmaan tämän kanssa ;). Muru Rent:ssa on aivan mielettömän ihania laukkuja vuokrattavaksi, aina viikosta kuukauteen. Ihan mahdottoman hieno idea. Käykää ihmeessä tutustumassa. Ja tämä oli siis puhdasta onnea tämä voitto, ei blogiyhteistyö. Halusin kuitenkin näin upeasta asiasta kirjoittaa. Ja asukuvissa tämä laukku tulee vilahtelemaan ihan varmasti. Huoh, on tämä niin ihana.




























10.10.2017

Ylipolven saappaat

Aluksi vieroksuin kuvissa ylipolven saappaita, olivat jotenkin "halvan" oloiset, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Minulle tyyli on kuitenkin se mihin pyrin, tyylikästä on minusta enemmän yllä, kuin vähemmän. Ja ylipolven saapaskuvat olivat ennemminkin mauttomia, kuin chic. Sitten bongasin Pinterestistä kivoja ylipolven saapaskuvia. Alkoivat tuntua pian omalta jutulta. Ja pian löytyikin Högl:n täykyt, eli täydelliset saapikkaat Stockalta, se oli menoa sitten. Ihonväristen sukkahousujen kanssa en osaisi näitä pitää, mutta nämä 200 denierin mustat sukkahousut ovat perfect, ja tietysti farkut, kuten edellisessä postauksessa näkyy. Vielä kun löytyisi ylisuuri paksu neule, joka on polviin saakka, niin avot!



















8.10.2017

Instagram viikko

Viikko meni sekä töissä, että vapaalla. Ihana balanssi kaiken kaikkiaan. Käytiin Tallinnassakin, minilomalla. Poncho on näköjään ollut kova sana, vähän joka kuvassa se vilahtaa. Mutta pian tulee sekin aika, kun se ei enää lämmitä tarpeeksi, ja on siirryttävä talvitakkeihin. Nyt nautitaan vielä hetki syysilmoista ja väreistä. 
Jostain syystä koneelleni ei latautunut kuvia ystäväni luota, vietimme ihanan päivän syöden ja ihastellen ystäväni pikkuisia tyttöjä. Rannekoruni kiinnostivat kummityttöäni kovasti, niitä hän hipuloi tauotta.






Brooklyn cafe, I love it <3






Sienessä.






Nainen junassa.






Layoverilla Kajaanissa.





Kassit pakattu Tallinnaan.





Hotellihuoneesta maisemaa. 





Vanhassa kaupungissa.





Näköalatasanteella.





Iltamenoihin.





Ja kotona. Väsyneenä, mutta onnellisena.





Parasta on kasa lehtiä ja kulhollinen jäätelöä.





Tunnelmointia kotona.










6.10.2017

Päivän kostyymi

Ehdin jo saada pienimuotoisen slaagin, kun en löytänyt tätä ponchoani mistään. Tämä on meinaan ollut lempivaatteeni aina siitä lähtien, kun tämän ostin, syksyisin. Ja tämähän on se vaate, johon ostolakkoni aikoinaan tyssäsi, kuitenkin lokakuussa sentään, melkein 10 kuukautta ostolakossa olleena. No, onneksi löysin sen, muovikassista, vaatekaapin perukoilta (?). Niin helppo, niin tyylikäs ja ihana. Tanskalaisen rento sanoisin tähän.




Poncho Lindex
nahkahousut By Malene Birger
laukku Mulberry
kengät Sartore














4.10.2017

Kohta 40

Ensi kuussa se sitten tapahtuu, täytän 40 vuotta. Sanana tuo ei tunnu niin järisyttävältä, mutta kun sen kirjoittaa, niin se on jotenkin suuri luku. Aivan liian suuri luku ymmärtää. Kun olin lapsi, niin nelikymppiset olivat täti-naisia ja setä-miehiä, jotenkin kovin vanhan oloisia. Siksi se kai edelleen tuntuu vanhalta iältä, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Kun katson ystäviäni, jotka ovat jo täyttäneet 40, niin eivät he siltä kyllä näytä. Monesta voisin sanoa, että korkeintaan 30 ovat. Tai, kun juttelen ystävieni tai kollegoideni kanssa, jotka ovat reilusti alle kolmikymppisiä, niin en koskaan tunne olevani "se täti-ihminen" nuorten joukossa, vaan ihan samoilla taajuuksilla mennään henkisesti ja fyysisestikin. Jutellaan samoista aiheista, pukeudutaan samalla tavalla, ja nauretaan ihan samoille jutuille.
 Siksi en välillä voi uskoa sitä todeksi, että ihan oikeasti täytän 40 vuotta, 40 f…ng vuotta!! Kääk ja apua, niin se sitten kai on. Ainakin syntymätodistuksen mukaan. Pakkohan se on uskoa. Ja jos tämä aihe alkaa minua oikein kunnolla ahdistaa (jota ei onneksi ole tapahtunut, ihmetyttää vain), niin aina voin mennä äidin ja isän luo kylään, siellä tunnen olevani yhä se pikku-Retu, lapsi vielä.






Ai niin, tänään lennolla eräs aivan ihana nainen esittäytyi ja kertoi
lukevansa blogiani. Olin ihan fiiliksissä, että ihanaa! Nämä ovat juuri niitä
hetkiä, kun tajuan että tämä blogi kiinnostaa ihmisiä, ja juuri nämä
hetket saavat minut tsempaamaan blogini suhteen, en halua pettää
ketään. Haluan olla vielä parempi ja ahkerampi. Kiitos vielä sinulle,
joka esittäydyit ja teille kaikille.












1.10.2017

Syksyn rakastaja

Kesä on ihanista ihanin vuodenaika, ihan paras, mutta kyllä minä syksyäkin rakastan. On niin ihana pukeutua; kietoa paksu huivi kaulan ympärille ja kääriytyä pehmoisen villatakin syleilyyn. Nautin siitä, kun ilma on kuulas ja raikas. Jokaisella hengityksellä tuntuu, kuin happi kulkeutuisi ihan jokaiseen soluun. Ulkoilun jälkeen poskissa on raikas puna, ja illalla on ihana kääriytyä vilttiin kynttilöiden hehkuessa lämpöistä valoaan.
 Luonto on kaunis, ja vaikka muuten en ole mikään väri-iloittelija, niin syksyistä maisemaa ihailen. Silti, kesä on kyllä aivan liian lyhyt, siihen kaipaisin lisäkuukausia. Viime kesä meni jotenkin minulta ohi, taas.



























30.9.2017

Normi arki

Nonniin, viimeisetkin testit ja koelennot on suoritettu hyväksytysti, ja normaali arki on taas käsillä. Ei enää jatkuvaa pänttäämistä ja jännitystä, että pääsikö kokeista läpi. Olen ihan oikeasti ollut vähän stressaantunut, koska tässä on ollut kyseessä kuitenkin iso osa elämää, työpaikka meinaan. Kokeet eivät ole mikään läpihuutojuttu, niistä on oikeasti päästävä läpi. Turvallisuus on kaikista tärkein asia lentämisessä, ja sitä tosissaan tankataan päähän oikein kunnolla. Ja jos et pääse läpi, niin se on bye bye. Uutta työtä sitten vain hakemaan. Niin ja siis normaali ja normaali arki, lentävän henkilökunnaan arki ei kait koskaan ole "normaali". Yhtälailla se on edelleen laukkujen pakkaamista, purkamista ja hotelliöitä, nyt vain enimmäkseen kotimaassa. Ja hyvä niin.
 Olen lentänyt nyt jo muutaman päivän, ja tykkään tästä uudesta firmasta ihan hirmu paljon. Upeita tyyppejä ja kivaa työtä. Olen happy! Ja olen niin innoissani, kun blogikin alkaa nyt elää taas säännöllistä elämää. Olen ihan fiiliksissä ja ideoita täynnä. Toivottavasti siellä on vielä lukijoita, muitakin kuin äiti ja isä.
 Joku muuten ihmetteli, että eikö kerran lentoemäntä ole aina lentoemäntä. Mutta ei, kyllä se kurssi käydään aina joka lentoyhtiön kohdalla, tosin untuvikot käyvät hieman pidemmän kurssin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kurssit saavat riittää, ja toivon olevani tässä firmassa hamaan tulevaisuuteen asti. Jos se vain minulle suodaan. Kiitos ja amen.





Tässä olen matkalla kotiin ensimmäiseltä työvuoroltani,
helpottunut ja onnellinen.











21.9.2017

Päivän kostyymi

Vaihteeksi tätäkin, eli päivän kostyymi. Vieläkään en ole päässyt tasaisen arjen makuun ja päivittämään blogiani, saatika kun tulen vielä vähän paremmin esille blogini kanssa tulevaisuudessa, niin sekin saa ihan hetken vielä odottaa.

 Kurssi on siis läpäisty ja paria check lentoa vaille, olen valmis emo uudessa firmassa. Jännittävää, ihanaa, kutkuttavaa ja ihan sairaan upeeta! Siitä vielä lisää myöhemmin. Kurssin jälkeen, kaikkeni antaneena sain kunnon nuha-flunssa-räkätaudin. Inkivääritee teki tehtävänsä, ja nyt olo on taas ihan ok.













Takki Zara
Nahkahousut By Malene Birger



Luottohousut on taas kaivettu esiin, nahkahousut siis. Yhä vain olen erittäin tyytyväinen
vuosien takaiseen satsaukseen. Perfect!