30.12.2017

Rauha

"Peace begins when the expectation ends". Tähän lauseeseen on hyvä lopettaa vuosi 2017. Tämän vuoden loppupuolella tajusin, että minun on ihan turha etsiä ja odottaa jotain tapahtuvaksi (tarkoitan lähinnä rakkautta, miestä). Käyttää energiaa siihen, että kaiken on tapahduttava pian, nyt ja heti. Uteliaisuutta ja halua tietää tulevaisuudesta kaikki, että onhan minulla edessä hyvä elämä, onhan minulla mies, ehkä perhekin.

 Askel keveni kummasti ja hengittäminen tuntuu nyt aivan erityisen helpolta, kun annoin vain olla. Elän tässä ja nyt, tietäen, että edessä on aivan mielettömän ihana vuosi 2018, edessä on kaunis tulevaisuus. Tiedän sen, ja siksi onkin niin ihanan kutkuttavaa ja helppoa vain elää ja olla, rauha sydämessä.

 Kun vuosi 2016 vaihtui vuoteen 2017, luulin lapsellisesti, että kaikki muuttuu maagisesti. Että kun kello lyö keskiyöllä 12, niin elämä vain muuttuu. Tähän astisen elämäni kamalin ja hirvein vuosi 2016 vaihtuisi, ja kaikki hyvä palaisi. Kuinka väärässä olinkaan, vaikka vuosi 2017 on ollut ihan mukava vuosi, kivoja asioita on tapahtunut, niin matalapaine on ollut yllä kuitenkin jatkuvasti, ihan kuten Suomen suvenkin yllä. Ja kun huomenna kello lyö yöllä 12, ja pauke sekä jytinä ympäröi minut, niin tiedän ettei mikään muutu silmänräpäyksessä (toki elämässä voi tapahtua kaikki silmänräpäyksessä, niin hyvä kuin huonokin, mutta ei mennä nyt siihen). Mutta sen tiedän, että kohti onnea ja hyvää ollaan matkalla, sen kertoo gut feeling persauksissani. Ehkä juuri siksi, että on vain niin hyvä olla, luotan tulevaisuuteen.






On tämä elämä vain aikas ihanaa, kliseisesti voin nyt todeta, että kaikki se 
paska, jonka olen rämpinyt läpi, on kasvattanut minua valtavan paljon. 
Ja nyt kun tämän vielä kirjoittaa ylös, se kuulostaa niin banaalilta, mutta
kun se vaan on totta!! Olkoon kuinka kliseistä ja latteaa, kulunutta höpinää.








29.12.2017

Whamisa, I love you!

Ihonhoitoni on ollut retuperällä aivan liian kauan. Nyt kaikki asiaan vannoutuneet ja vihkiytyneet, silmät kiinni, älkää lukeko! Ihonhoitoni (tai siis mikä hoito) ajautui siihen pisteeseen, että pesin perussaippualla kasvoni ja voiteeksi heitin samaa kosteusvoidetta, mitä kropallekin. Ajattelin, että koska tälläkin systeemillä näytän ihan samalta, kuin ennenkin, niin antaa mennä. Ja niin annoinkin, kunnes havahduin oikein kunnolla tarkkailemalla lähietäisyydeltä, että kuiva ja ryppyinenhän tuo iho on. Ja kiristeli.
 Oma vika, siispä aloin ottaa selvää hyvistä tuotteista, ja nimenomaan luonnonkosmetiikasta. Luonnonkosmetiikasta minulla olikin kokemuksia, mutta täytyy sanoa, että en ollut koskaan ihan super tyytyväinen kaikkien lupauksiin ja hinnatkin hirvittivät, nyt piti meinaan ostaa koko arsenaali kerralla. Hyviä kokemuksia toki oli, mutta sellaista wautsi wau kokemusta ei, paitsi nyt, Whamisan kanssa. Sanoisin jopa, että ihan mieletön wautsi wau kokemus!!!
 Whamisan tuotteet ovat Korealaista kosmetiikkaa, joka on kiehtonut minua jo kauan. Siellä, jos jossain naiset panostavat kauniiseen ja sileään ihoon. Siellä ihonhoito hivelee melkein jo taidetta. Olen ymmärtänyt, että Whamisa on ainoa sertifikoitu Korealainen luonnonkosmetiikkamerkki. Whamisan tuotteet ovat fermentoituja, joka tarkoittaa eräänlaista käymisprosessia. Fermentoidut ainesosat sisältävät korkeampia antioksidanttipitoisuuksia ja ravintoaineita, kuin samojen ainesosien ei-fermentoidut versiot.

 Tällaisen setin ostin alkuun.





Puhdistusöljy.

Tämä riittoisa puhdistusöljy puhdistaa meikin täydellisesti,
vain pieni määrä riittää. Ihana koostumus ja tuoksu.





Kuorintalaput

Purnukassa on kertakäyttöisiä "taskuja", joihin sormet sujautetaan
ja lapulla käydään kasvot läpi. Kuorinnassa ei ole rakeita, vaan
kuorinta perustuu entsyymeihin.





Kasvovesi

Kaikilla meillä on käsitys kasvovedestä ja pumpulista, tämän
kanssa saat unohtaa sen pumpulin. Kaada pieni määrä tuotetta
kämmenelle ja taputtele kasvovesi ihoosi imeyttäen. Ja tätä
tuotetta kerrostetaan jopa 7 kertaa. Aina, kun edellinen kerros on
imeytynyt kasvoille, niin seuraava imeytetään, kyllä, 7 kertaa.
Tämä on ihan erityinen metodi, jota korealaiset naiset käyttävät,
iho on tämän jälkeen erittäin kosteutettu ja hehkeä. Ja kaiken
perusta ihonhoidossa on kosteus. Vain kunnolla kosteutetussa
ihossa meikkikin näyttää hyvältä. 






Kosteusvoide

Tämä erittäin riittoisa kosteusvoide on aivan ihana. Tämän laitan
kasvovedellä lotraamisen jälkeen. Ja kun puhun lotraamisesta,
puhun siitä rakkaudella, niin ihanaa se on.




Voin käsi sydämellä sanoa, että olen rakastunut näihin tuotteisiin ja tunteeseen 
ihollani. Ja kun puhutaan pienistä määristä tuotetta, kun ihoa hoidetaan, niin näissä se todellakin
pitää paikkaansa. Minua on aina ennen harmittanut, kun mainitaan riisinjyvän kokoisen
määrän riitävän, ja todellisuus on ollut jotain aivan muuta. Nämä Whamisan tuotteet ovat riittoisia ja 
luonnonkosmetiikaksi edullisia. I'm in love!

Näitä saa ainakin Natural goods companylta !








27.12.2017

Instagram viikko

Joulu tuli, joulu meni. Ihmettelen vain, että miten ihmeessä se taas vain hujahti, oikeastaan koko joulukuu, syksykin, koko vuosi 2017!!
 Joka tapauksessa, joulu oli kiva. Vietin sen siskoni perheen luona, äiti ja isäkin oli mukana, pöydässä istui 8 henkeä ja lattialla makoili koira, valtakunnassa kaikki hyvin. Ruoka oli järjettömän hyvää, suorastaan täydellistä. Totesimme yhteen ääneen, että kyllä se vain niin on, että kun raaka-aineet ovat hyvät, niin harvoin voi epäonnistua.





Kävin ostamassa itselleni joululahjaksi luonnonkosmetiikkaa, siitä lisää tällä viikolla.





Työmatkalla Tampereella.





Lahjaksi saatu Gluhwein, se jos joku virittää joulutunnelmaan.





Minä ja jouluhuulet.





Yhtenä aamuna, kun taivas oli tulessa. Mieletön näky.





Kotini sisäpiha, voi rakkaus tätä näkyä.





Joulua viettämään siskon perheen luokse. Yllä löysä mekko, jotta saa
ahtaa ruokaa napaan niin, ettei kiristä eikä purista.





Kotona katsoin rauhassa vielä Lumiukko -sadun, sekä joulurauhan julistuksen.





Kohteessa, eli siskoni luona.





Kävimme sytyttämässä kynttilät hautuumaalla.





Yksi herkullisista joulupöydän antimista, rosolli.





Kuistilla joulutunnelmaa.





Koiravanhus ja kohta pelataan. 





Kotona, ja lahjakirja. Tämä Finlandia palkittu teos tulee ahmittua varmasti muutamassa päivässä.









22.12.2017

Päivän kostyymi

Tänään on ollut ihana vapaapäivä, aamulla heräilin pitkään ja hartaasti joulukahvia siemaillen ja kynttilöitä polttaen. Sitten vaihdoin pyjaman pois, laitoin edustuskelpoista ylle ja suuntasin joululahjaostoksille, ilman stressiä ja hymy huulilla. Olin jopa ihan innoissani siitä ihmispaljoudesta Stockalla, weird…

 Minulla oli jouluksi erilaisia suunnitelmia, yksi oli se, että ostan kasan kirjoja ja suklaata ja olen pyjamassa kotona neljä päivää, yksi se, että kyläluutailen paikasta toiseen (olin saanut kutsuja moneen paikkaan), ja kolmas vaihtoehto siskoni luo Hämeenlinnaan. Jälkimmäinen toteutuu, sillä äiti ja isäkin on tulossa, joten koko konkkaronkka on koossa, parasta!












Paita Zara
Takki Cos
Laukku Samuji
Nahkahousut By Malene Birger
Huivi Cos
Kengät Sigerson Morrison





Vaikka kerroin, että tämä joulunaika on ollut jo helpompi, kuin 
viime joulu, niin tiettyä haikeutta on kuitenkin ollut ilmassa. Joulunrakastajan
on nyt silti sanottava, että toivottavasti joulu on ohi yhtä nopeasti, 
kuin se tulikin/on tulossa. En olisi ikinä uskonut sanovani näitä sanoja, mutta
siltä minusta nyt vaan tuntuu. Älkää ymmärtäkö väärin, olen
aivan super innoissani ja täydellä sydämellä menossa viettämään
joulua perheeni luo, mikään ei voisi olla paremmin, olenhan omieni luona.









20.12.2017

40 plus

No niin! Syksyllä kirjoittelin, että blogissa tapahtuu vähän muutoksia tulevaisuudessa. Ja tässä se nyt tulee; olen saanut kunnian liittyä blogiyhteisöön 40+ blogit. Aivan mahtavaa! Siellä on sellaisia blogeja, että minulle on suuri kunnia olla joukossa mahtavassa, ja mikä ihaninta, mielettömän kivan tuntuista porukkaa. Heidän kanssaan saan jatkossa tehdä yhteisiä blogeihin liittyviä juttuja, en malta odottaa.

 Ja mitä ikääni tulee, niin täytinhän vajaa kuukausi sitten 40. Ja voin kertoa, että melkein sillä kellonlyömällä, kun täytin, niin kaikenmaailman vaivat tuntuivat hyökkäävän päälle. Kasvojeni iho on jotenkin veltompi, kuivempi ja ryppyisempi. Kroppa ei tunnu enää niin jäntevältä, ja joku kummallinen issiaskipu jysähti selkääni kolme päivää syntymäpäiväni jälkeen. Niin tai näin, niin kunnon hyökkäys näitä vaivoja vastaan on aloitettu. Kerron niistä lisää myöhemmin. Nyt melkein kaikki on sallittua, en suostu vielä rypistymään, en! Aloitan kuitenkin ihan kesyllä linjalla, eli kosmetiikalla, luonnonkosmetiikalla. Ja suun kautta aion niellä jotain kollageenia, tai mitä nyt ikinä, otan selvää mikä auttaisi.
 Ja mielelläni otan kaikki vinkit vastaan! Mieltä kyllä lämmitti eräänä päivänä, kun kollegani luuli minua 34 -vuotiaaksi. Ihan tosissaan.



















18.12.2017

Instagram viikko

Aivan ihanaa tämä joulun aika. Olen aina ollut se tyyppi, joka fiilistelee eniten joulua ennen joulua, parasta on kaikki tämä hössötys ja koristelu, hyasinttien nuuhkiminen ja glögittely. Kaupungilla hengailu ja joulutoreilla pyöriminen.
 Viime viikolla istuimme ystävien kanssa ja olimme ihan fiiliksissä joulusta ja toistemme näkemisestä, herkuttelimme oikein olan takaa, ja toistelimme vuorotellen: tää on niin ihanaa!
 Töitäkin on paiskittu ja viikko oli muutenkin taas mitä suloisin. Ja mitä töihini tulee, niin rakastan edelleen lentämistä, olen ihan super tyytyväinen tässä uudessa firmassa.






Minun lempihedelmäni tähän vuodenaikaan, Persimon.





Työpäivän jälkeen lämmin suihku, yöpaituli ylle ja lasi punaviiniä.





Ystävältä saatu joulukalenteri ilahduttaa. Huomasin sanovani ääneen luukun
alta paljastuvan kuvan, vähän hymyilytti.





Ystäväni opiskelee vanhustyön johtamista. Käyn hänen kanssaan välillä lakkaamassa
vanhusten kynsiä, rasvaamme myös kädet, sillä kosketus on niin tärkeää, ihan 
meille kaikille. Miehetkin nauttivat käsien rasvaamissessioista.





Ystävän luona.





Kyllä meillä oli ihanaa, lisää näitä iltoja kiitos.





Lounaalla Trayssa, with my dear friend.





Ystävän 40-v juhlat, Pjazza. Aamulla piti lähteä lentämään, joten söin pizzan ja
turisin vähän aikaa, sitten unille.





Aamusumussa Tanskassa.





Tukholman hotellin aulan joulukuusi. Niin ihanaa tunnelmaa tuomassa.










13.12.2017

Eron kaava

Minun avioeroni kaava näin naisen näkökulmasta noudattaa melkolailla sellaista yleistä toimintamallia. Ja tarkoitan siis eron jälkeistä elämää, lähinnä suhtautumista miehiin ja vähän tulevaisuuteenkin.
 Eroni jälkeen oli tunne, etten halua tavata yhtään ketään, en istua kenenkään tuntemattoman kanssa treffeillä puhumassa itsestäni tai kysellä toisesta mitään. En halunnut tutustua yhtään kehenkään kuukausiin, olin niin rikki ja säröillä, että keskityin vain lähinnä robottimaisesti elämän perustoimintoihin, hengittämiseen ja nielemiseen. Ja töihin. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin kaksilahkeiset jo vähän kiinnostaa, ja Tinder! Treffeillä istuminen tuntuikin ihan hauskalta idealta, ja olihan se. Oli mukava käydä syömässä ja lasillisella, tutustua uusiin ihmisiin. Oli mukavaa jutustella, ja tästä kaikesta muutama treffikumppani on jäänytkin elämääni ihan kavereina. Tajusimme heti, ettei tästä tule mitään rakkaustarinaa, eikä jälkipolville kerrottavaa, mutta sen verran mukavat jutut, että jatketaan tapailua ihan frendeinä.

 Sitten tuli jotenkin pakonomainen tarve löytää kumppani, tunne siitä, että perkule pakko löytää joku, että aika loppuu pian, nyt joku tänne ja heti! Ystäville lähti viestejä, että eikö teillä nyt ole ketään sinkkua ystäväpiirissä, "Peran puulaakijoukkueesta joku, voi olla vähän tanakkakin, kunhan on hauska". Muutama lyhyt suhde tuossa olikin, ei kuitenkaan niitä Peran kavereita, huh…  Ja sitten tulikin tunne, että ei hitto, miksi minä väkisin olen jonkun kanssa, vain olemisen takia. Jos sitä suurta tunnetta ei ole, ja jos vain ei tunnu siltä, että tämän ihmisen kanssa minä haluan olla loppuelämäni, niin miksi turhaan kuluttaa kummankaan aikaa ja sydäntä.
 Nyt elän siinä fiiliksessä, että haluan vain olla ja nauttia elämästäni, työstäni, ystävistäni, läheisistäni, vapaa-ajastani, kodistani ja kaikesta ihanasta, mitä minulla on. Minulla on niin paljon kaikkea, josta olen kiitollinen ja hyvilläni. Keskityn nyt vain kivoihin asioihin elämässäni, nautin! Ja tiedän sen, että se joku tulee minun luokseni, kun aika on otollinen ja valmis. Minä en enää etsi ketään.

 Näin uskoisin tämän kaavan aika monella menevän; ensin on eron jälkeen tuska (ei halua tutustua kehenkään), sitten uteliaisuus (ehkä tuolla on joku kiva tyyppi), seuraavaksi iskee epätoivo (pakko saada kumppani ihan heti), ja lopuksi sieluun istuu rauha (tiedän, että tuolla jossain on joku minulle, tulkoon hän luokseni).
 Miehillä tämä kaava tuntuu menevän näin; ero, pari baari-iltaa ja sitten asutaankin jo uuden daamin kanssa yhdessä. Eikä siinä mitään, onnittelen teitä miehiä tästä mutkattomasta suhtautumisesta elämään, carpe diem ja c'est la vie! Olen jopa vähän kateellinen tuosta heittäytymisen taidosta, elämisen kepeästä askeleesta ;)




Minä tunsin tarvitsevani kuitenkin aikaa.













12.12.2017

Instagram viikko

Koko viime viikko meni jotenkin hyvin haikeissa merkeissä, olin niin herkillä itsenäisyyspäivästä, että minua liikutti lähes joka asia. Kävin tirauttamassa kyyneleet Kauppatorilla suomenlippujen juurellakin. Viikolla tuli suhattua työn merkeissä mm. Arlandassa, Turussa, Jyväskylässä…
Olen myös kotoillut ja viikonloppuna oli piparkakkutalkoot siskoni perheen luona. Eri kiva viikko siis.





Ylläni on lempitakkini, parka.





Mehevä punajuurisalaatti, yummyyy.





Hotellihuoneestani näkyi suoraan Arlandan kentän kiitoradalle, aikas ihanaa.





Taukoa koneessa, se on selfien paikka silloin.





Tässä itketti kovasti, niin kovin kiitollinen tästä kaikesta, vapaudesta Suomessa.
Kiitollinen sodan sankareille.





Lounaalla Turussa, Tres.





Päiväglögillä Hotel F6, ihana!





Iltapalaa.





Siskon luona.





Piparitalkoiden väliajalla glögiä, gluhweinia.





Valmiit piparit.





Ja kotoilua, rakastan taas tätä joulun aikaa!









9.12.2017

Päivän kostyymi

Tänään oli niin ihanaa taas herätä omasta sängystä, venytellä pitkään ja hippuloida pyjamassa ja villasukissa kotona. Kuuntelin jouluradiota, sytytin kynttilöitä ja join joulukahvia (sekoitan kahviin kanelia ja kardemummaa). Aamupäivällä lähdin kaupunkikierrokselle, kiertelin Helsingin katuja ja kävin Hotelli F6:n baarissa juomassa glögiä. Täydellinen lauantai, joka jatkui ystäväpariskunnalla kyläilyllä, täydellä ylläpidolla. Nyt vietän iltaa kotona villasukissa, huomenna on siskon perheen luona piparitalkoot, mahtavaa! Ihan superkiva viikonloppu siis.
 Lähdin lampsimaan kylille suosikki takissani ja viime keväänä ostetuissa Marimekon pussihousuissa. Niistä on muodostunut luottohousut. Sanoinko jo, että ihan huippu fiilis, kiva viikonloppu edessä ja takana.









Takki Moncler
Housut Marimekko
Laukku Mulberry
Kengät Sartore






Huivin heitin vielä kaulaani ja hanskat handuihin, kun lähdin 
kylille. Ja pipo kulkee aina laukussa mukana, mikään ei
ole niin inhottavaa, kuin palella turhaan.
(Yksi kypsään ikään tulemisen merkkejä)