26.6.2017

Instagram viikko

Viime viikkooni on mahtunut Oslon työmatkaa, juhannusta ja työreissu Ruotsiin, joka jatkuu edelleen. Malmö on kohde, ja yksi minun lempikaupunkejani. Ihmiset ovat täällä aivan mielettömän ihania, kaupunki on kaunis, kaikki on jotenkin niin mahtavaa! Kuten edellinen viikkokin, mukava ja iloinen.




Oslon hotellilta otimme polkupyörät kollegani kanssa ja lähdimme lähikylään kävelylle.





Vähän ennen kuin matkustajat tulevat koneeseen, on hetki aikaa poseerata.





Aamukävelyllä Oslossa.





Eväitä hotellihuoneessa.





Ihana ostos Norjan apteekista, tätä parfyymipuikkoa saa kuulemma myös Suomesta. Ombrellino
Helsingissä myy näitä ainakin, vinkkasi eräs Instagram seuraajani.





Univormu vaihtui siviileihin, sitten kotiin.





Juhannusjuoksun maisemaa.





Juhannusjuoksun jalat.





Vähän grillausta aattona.





Ja töissä.





Malmössä merenrannalla.





Ja aamulenkille.











23.6.2017

Juhannusmekko eri fiiliksillä

Ihastuin tähän Lindexin pitsimekkoon kevättalvella, kun tämä tuli myyntiin. Vielä en ole tätä pitänyt, mutta josko nyt jussina, palttoo päällä, niin tarkenee.





Rock Rock

nahkatakki Filippa K
kengät &Other Stories





Tyttömäinen

farkkutakki Zara
tennarit Vagabond





Äidillinen

neuletakki &Other Stories





Festarimimmi

bombertakki Zara
kengät &Other Stories
aurinkolasit Fendi






HYVÄÄ JUHANNUSTA JA MIELEN RAUHAA.




21.6.2017

Run for fun

Kun kyselin teiltä vinkkejä ja toiveita siihen, mitä haluatte minun jatkossa postailevan, tai mitä yleensä blogissani haluatte lukea, niin muutama toive tuli urheilun ja hyvinvoinnin tiimoilta. Lähinnä, mitä itse teen, kuinka pidän huolta kunnostani ja terveydestäni. Mielelläni voisinkin silloin tällöin jotain omia ajatuksiani heittää näistä, hyvä vointi ja terveelliset elämäntavat kuuluvat elämääni, kuin myös niistä lipsuminenkin. Siinä on mielestäni juuri se pointti, elämästä nauttiminen, hyvällä omallatunnolla.

 Urheilen säännöllisen epäsäännöllisesti, enimmäkseen juoksen. Se on niin "helppoa" ja ajasta, sekä paikasta riippumatonta. Tossut jalkaan ja menoksi, samalla näkee kauniita maisemia ja saa raitista ilmaa. Veren maku suussa en juokse, en juokse matkaa, en kello kädessä. Juoksen fiiliksellä, välillä kävelen. Ei se ole vakavaa, jos kunto loppuu kesken, joskus sitä on vaikka muille jakaa, joskus tuntuu että ei vaan millään jaksa. Enimmäkseen juoksemisessa olen kiitollinen siitä, että minulla on terveet jalat, keuhkot ja sydän, tunnen kuinka veri kohisee ja happi kiertää kehossani. Siitä täytyy tuntea kiitollisuutta, että jalat kantavat ja että on voimissaan. Kaikki muu on yhdentekevää, kuinka lujaa, kuinka paljon, kuinka kauan juoksen. Siis minulle, kunhan juoksen, ja edes joskus. Voi mennä viikko, jopa kaksi ilman juoksemista. En tunne siitä huonoa omaatuntoa, en tule huonolle tuulelle, enkä missään nimessä soimaa itseäni, että ei ole tullut nyt sitten juostua. Voi voi, mitä sitten, aurinko nousee silti, ihan joka päivä.

 Mitä yritän sanoa on, että minulle urheilu on mielen hyvinvointia ja sitä, että voin syödä vähän enemmän. Koska rakastan hyvää ruokaa, ja herkkujakin, niin urheilen myös ihan puhtaasti sen takia, että voin syödä vähän enemmän. Aika hedonistista siis tämä minun filosofiani urheilun suhteen, oikeastaan ihan koko elämän suhteen. Mitä kropan malliin tulee, niin se on puhdasta perimää, atleettinen vartalon malli tulee suoraan isältäni, geeneillä on kyllä merkitystä. Toki myös sillä, että tolkuttomalla mässäilyllä ja bissen kittaamisella saisin aikaiseksi muhkeamman minän. Kohtuus siis tässäkin on hyväksi :)

 Voimaharjoittelua teen ihan kotoa käsin kahvakuulalla, sekä hotellien kuntosaleilla, niistä sitten eri postauksessa. Voimaharjoitteluuni pätee myös sama rento ote.

















18.6.2017

Instagram viikko

Kiitos valtavasti edelliseen postaukseen tulleista vastauksistanne. Ensinnäkin olen onnellinen ja kiitollinen, että teitä lukijoita edelleen on paljon, vaikka postaustahtini on ollut, mitä ollut. Mutta tähän siis on pikkuhiljaa tullut ja tulossa muutos, postaustahtiin siis. Ja siitä olen liikuttuneen hyvilläni, että blogini tällaisenaan on ollut monen mieleen.

 Viikkoni on ollut taas kaunis, vauhdikas ja hauska. Töitä ja vapaapäiviä. Viikonloppuna juhlittiin pariskuntaystäväni syntymäpäiviä, joista muodostuikin yllätyshäät. Ihan huippua.




Tykkään istuskella yölennoilla koneen ohjaamossa kyselemässä pojilta kaikkea lentämisestä.
Yöllä siihen onkin aikaa.




Hapsukengät, sävy sävyyn laukun kanssa.





Lapsimatkustajalta saatu söpö piirrustus. Nämä ovat aina niin mieltä lämmittäviä.





Harjoittelin käyttämään korvatulppia, näillä en osaa ainakaan olla. Putosivat
kesken yön korvistani. Sain facebook ystäviltäni vinkkejä oikeanlaisista tulpista.





Rappukäytävä ja kesäkenkulit.





Kesätyttö.





Keväällä ostettu kesämekko, ihan mun suosikki.





Kesäinen Helsinki.





Mun lempparitomaatit.





Juhlat, aivan käsittämättömän ihanat.





Tunnelmaa synttäreistä, joista tulikin häät.





Häntä huvittaa.





Ja lepo.











14.6.2017

Mitä saisi olla?

Rakkaat lukijani, kuten kerroin joku postaus sitten, niin nyt pyörähtää isompi pyörä blogini suhteen. Ulkoasu tulee vähän muuttumaan, nimi pysynee samana, vaikken enää valkoisessa talossa asukkaan (no Lönkan talo on kermanvalkoinen, ja tietysti sisustus). "Mentorini" sanoi kauniisti, että voihan se olla tavallaan mielen tila, tuo valkoisen talon Reetta, kuulostaa lohdulliselta ja hyvältä, pidetään siis se.

 Mutta nyt haluan kysyä teiltä hyvät lukijat, että mitä te haluatte lukea ja nähdä? Mikä nelikymppisen naisen elämässä kiinnostaa, haluatteko asukuvia, ruokajuttuja, elämänmakuista pohdintaa? Te lukijat  olette se, miksi haluan tätä tehdä. Haluan, että edes joku ihminen saa vinkkejä, lohtua, tsemppiä, rohkeutta tai ihan mitä vain hyvää minun blogini kautta. Olisin kiitollinen, jos vastaatte, että mitä te haluaisitte blogini teille antavan, mistä siis haluatte minun postailevan?









13.6.2017

Instagram viikko

Viime viikko huipentui ystäväni upeisiin 40-vuotisjuhliin Tampereella. Juhlat olivat oikein kaksi päiväiset, kuka nyt yhden päivän juhlii? No ei kukaan! Se sitten vaatikin kahden päivän toipumisen.




Viikon lenkkimaisemia, cafe Regatta.





Uudet kesäkenkulit.





Kirosin yläkerran remonttimiehen. Olin tullut yölennolta klo 05, ja poraus alkoi 08. Tsiisus!





Ikkunani maisema, rakastan tätä. Rakastan!





Pakaasit pakattu ja Tampereelle.





Ystävän luona kaffet.





40- vuotis juhlaa.





Pystytin juhlatelttaa.





Brunssi ja uusi alku. 





Käytiin kylillä, koko seurue istui pitkän pöydän ääressä, naurettiin ja iloittiin.





Takaisin ystävän luona, pitkä pöytä ja ystävät. Ilo ja nauru raikasi taas aamuun asti.





Sunnuntai meni puhallellessa.





Maanantaina maistui Ekbergin perunaleivos.





Ja lepo.










10.6.2017

O tempora! O mores!

Kyllä on kuulkaas soidinmenot muuttuneet sitten siitä, kun viimeksi olin sinkku. Nykyään on tietysti Tinder, joka onkin ihan hauska tapa tutustua uusiin ihmisiin. Monilla mukavilla treffeillä olen käynyt, mutta ne ovat jääneet vain kahviin tai lounaaseen, koska kemiaa ei sitten ole ollutkaan. Sitten on niitä vähemmän hauskoja lieveilmiöitä, mitä uusiin ihmisiin tutustuminen on tuonut tullessaan. Koska Tinderissä on hankala keskustella, tai siis sanotaan näin, että on helpompaa viestitellä Whatsappissa, niin olen treffiehdokkaiden kanssa siirtynyt keskustelemaan sinne. No, sitten tuleekin se uuullatuuuuus! Koska Whatsappissa pystyy myös lähettämään kuvia, niin olen joutunut vastaanottamaan kuvaviestejä miesten genitaalialueista, pyytämättä ja yllätyksenä. Sitten seuraa syvä hiljaisuus, mitä siihen nyt sanoa.. "ööö kiitos, tämänhän minä juuri halusinkin nähdä". No, olen jättänyt vastaamatta, jättänyt omaan arvoonsa. Ja vapaamielisenä ihmisenä olen kuitenkin ennemminkin huvittunut näistä, en järkyttynyt. Moni herkempi sielu varmasti olisi. Onneksi näitä ei ole kuin muutama minulle sattunut, mutta on kuulemma ihan yleistä ?!, kun olen sinkkuystävien kanssa tästä jutellut. En ole siis ainoa uhri. Aloinkin jo miettimään jossain vaiheessa, että lähetänkö tietämättäni jotain signaalia, että haluan nimenomaan vastaanottaa näitä "tattikuvia", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Onneksi siis en, koska näitä ovat muutkin saaneet.

 Onko tämä sitten tätä nykyaikaa? Toivon todellakin että ei. Pitkälle on tultu niistä ajoista, kun kirjoiteltiin kauniita kirjeitä ja kortteja, eikä siitä edes ole kovin kauaa. Minun vanhempani ovat sitä ikäluokkaa, että on kirjoiteltu kirjeitä, vieläpä runollisia sellaisia. Toki on tämä nykyteknologia ja aika, joka mahdollistaa reaaliaikaiset kuvat niin sienimetsältä, kuin hmm... nämä "tattikuvat" makuuhuoneista, kylpyhuoneista.. you name it.

 On sitten asia erikseen, kun ollaan parisuhteessa, että mitä kuvia kukin kumppanilleen lähettää päivää piristämään. Mutta ihminen, kenen sukunimeä en välttämättä edes tiedä, niin olen jo nähnyt hänen intiimeimmän paikkansa, joka valitettavasti syöpyy verkkokalvoille, niin se on too much, way too much.







YEP!












8.6.2017

Projekti ruskeat kintut

Vaikka lojun pitkin talvea poolilla ympäri maailmaa, ja väkisinkin päivetyn (aina varjon alla), niin jalat jäävät usein ruskettumatta. Ja ne ovat juuri ne, johon rusketusta haluaisin. Toki ne päivettyvät hieman ja pisamoituvat (kyllä, säärissäni on pisamia), mutta eivät koskaan ole ruskeat. Ja onhan se niin, että kun puet ensimmäistä kertaa kesällä hametta tai shortseja, niin sokaistut liidunvalkoisista jaloistasi. Eikä mikään vaate näytä kovin viehättävältä kalmankalpeaa hipiää vasten. Minulla väri on jopa siniseen menevä, ihan elossa silti ollaan...

 Koska liiallinen auringossa makoilu on paitsi vaarallista, myös aikaa vievää, niin onneksi on itseruskettavat! Sain yhteistyön kautta testaukseen ehkä maailman parhaan itseruskettavan, ainakin minä koen näin. Kaikkea on tullut kokeiltua vuosien varrella itseruskettavien saralla (ja muullakin), usein aika epäonnistunein tuloksin (myös sillä muulla), sitten lopetinkin koko touhun. Mutta nyt! Nyt on sellainen tuote, että kyllä kelpaa sivellä tätä kroppaan. Tuote levittyy kuin unelma, on ruskeaa jo lähtötilanteessa, joten näet mihin sitä on levitetty. Väri on kaunis, eikä epämiellyttävää hajua ole. Vieno tuoksu jää, mutta lähtee kyllä pois viimeistään ensimmäisessä suihkussa. Ja mikä parasta, tuote levitetään kintaalla, joka on aivan omiaan hyvään lopputulokseen. Rusketus tekeytyy 4-8 tuntia, ja puin ylleni jo tunnin levityksen jälkeen. Aiemminkin olisi voinut, sillä tämä kuivuu nopeasti, jämähtämättä kuitenkaan levitysvaiheessa.

 Tuote on Vita Libertan Phenomenal rusketusvaahto. Jäin koukkuun. Vita Libertalla on ihan huikeat tuotteet itseruskettavien saralla, niistä lisää vielä.











Ravista pulloa, pumppaa pullosta nökäre vaahtoa kintaalle.




Puristele vaahto kintaaseen, tämän jälkeen sivele kroppaan.




Avot!





Puteli myydään tällaisessa paketissa.
Tuote saatu.